Bestisten lumiretki!
Alkuselostus
Chinchilla nimeltä Minni on kutsunut parhaat ystävänsä Tipin ja Nellyn luokseen kylään. Yht'äkkiä tytöt keksivät menevänsä pulkkamäkeen.
Henkilöt
Chinchilla Minni, Tipi tipu ja Nelly pupu.
-Ihanan lämmintä kaakaota! sanoi tipi ja hörppäsi loput kaakaot mukistaan.
- Joo! Nyt ollaan kaikki jo juotu kaakaommekin... Mitäs tehdään? kysyi Minni.
- Mennäänkö ulos retkelle? Ehdotti Nelly.
-Se olisi hauskaa! Huusi Tipi ja juoksi ovelle. -Tulkaa perässä!
-Noniin ulkona ollaan, mutta mihin suuntaan mennään? kysyi Nelly
-Hmm... Mennään vaikka luistelemaan sille läheiselle pikku lammikolle? Ehdotti Tipi.
-Kyllä se minulle sopii! vastasi Minni
-Sehän on minun lempiluistelupaikkani, tottakai mennään sinne! Huudahti Nelly.
Ystävykset lähtivät lammikolle
-Huh, mikä vauhti! Huusi Tipi ja pyyhki hikeä otsaltaan.
-Sinä olet Tipi kulta niin pieni ja kevyt ja pulkkasi niin suuri ja painava! Sanoi Nelly.
-Katsokaa, lammikon jää on tosi sileää! Me emme tarvitse edes luistimia! Toisaalta, eihän meillä niitä mukana ollutkaan... sanoi Minni.
-Oijoijoi, kuinka liukasta! Täytyy varoa oikein tosissaan! Ilmoitti Tipi.
-Joo, mutta kukas tuolla on? Kysyi Minnie ja katsoi lammikon perälle.
-Tuohan näyttää aika tutulta, tulkaa mennään katsomaan! Sanoi Nelly.
-Mumumutta... Jos se vaikka puree? arveli Tipi.
-Äh, ei se pure. No minä menen sitten yksin! Sanoi Nelly ja meni katsomaan kuka oli tuo salaperäinen henkilö.
-Heippa, kukas sinä olet? Et kai ole vaarallinen? kysyi Nelly.
-En tietenkään, pikku tyttöseni! Minähän olen herra Berni, muistatko minut? Näimme joskus vuorella kun sinä olit ihan pieni, sanoi herra Berni.
-Hei, nyt muistan! Sinä annoit minulle kaulaliinasi kun minulla oli kylmä! muisteli Nelly.
-Tismalleen! Nyt olet sentään muistanut ottaa pipon päähäsi :) Noh, meneppäs nyt ystäviesi luo. Minä jatkan pilkkimistä, sanoi herra Berni.
-Hyvä on, ja hyvää kalaonnea! toivotti Nelly.
-Kiitos lapsukaiseni, kiitos tuhannesti!
-Noh, mitä se sanoi? Kerro heti kaikki! intoili Tipi.
-Eipä mitään, hän oli vain kiltti koirasetä Berni. Tapasin hänet kerran vuorella kun olin pieni ja minun oli kylmä ja hän....
-Sanoitko vuorella? Loistoajatus! Mennään vuorelle laskettelemaan! Keskeytti Minni.
-Mikäpäs siinä, kyllä se ainakin minulle passaa! sanoi tipi. No tulkaa, mennään jo, hop hop!
Ja niin illan jo hämärtäessä ystävykset tallustelivat vuorelle.
-Noh, vihdoi perillä! Sanoi Minni.
-Jepulis, mutta katso mikä näköala, jo tämän takia kannatti kavuta ylös! Sanoi Tipi.
Ystävykset ihailivat maisemaa. Ja toden totta, näköalat olivat mahtavat!
Niin, mutta he eivät voineet aavistaa etteivät he olleet yksin!
-Huiii! huusi Tipi: -Tämä on huisin hauskaa!
-Kääk, varokaa! Katsokaa noita töyssyjä! Huomasi Nelly.
-Nyt se on menoa! huusi Minni ja syöksyi ystävysten kanssa kohti töyssyjä.
-Wautsi, olipa se hurjaa, vai mitä Tipi?... Tipi? Kysyi Minni.
-Aapuaa! Kantautui Minnin ja Nellyn korviin ja sitten he tajusivat sen.
-Voi ei, Tipi kaatui! Äkkiä Nelly, pysähdytään! Minni huusi.
-Ei, en voi! Vauhtini on niin kova!
Ystävykset liukuivat pakosti alas ja he eivät voineet kuin pysyä mukana. Mitä Tipille oikein kävi?
-Jes, vihdoinkin alhaalla merkin luona. Mutta nyt suunta kohti Tipiä! Ties mitä hänelle kävi! Huusi Minni.
-Joo, sillä murtui ehkä siipi! :O kauhisteli Nelly.
-Hei, miksi Tipi ei ole täällä? kysyi Minni.
-Voi kauhistus, katso! Tässä kulkee tipin jalanjäljet, ja niiden vieressä toiset, vielä suuremmat jalanjäljet! Sanoi Nelly.
-Seurataan niitä! Minni huusi päättäväisesti ja he juoksivat ylös vuorta jälkiä seuraten ja miettien, mikä hirviö Tipin onkaan siepannut.
-Hui, katso Nelly! Se on kauhea kettu Repolainen, maan ja metsän kauhistus! huusi Minni.
-Hei kaverit, älkää pelätkö sitä! Se on ihan kiltti ja se toi minut tänne. Sain lämmitellä nuotion vieressä ja katsokaa, minä tein lumilyhdyn!
Ystävykset katsoivat toisiaan ja nauroivat. He viettivät hauskan illan Kettu Repolaisen kanssa ja grillasivat vaahtokarkeja. Kun kaikki kummitusjutut oli kerrottu, he lähtivät onnellisia kotiin, takaisin Minnin luo.
-Olipa siinä ilta! Sanoi Minni kotiin päästyään.
-Jep, ja Kettu Repolainen oli kyllä yliverto! sanoi Tipi.
-Niin, ja arvaa olimmeko huolissamme sinusta! sanoi Nelly.
-Hei kaverit, mitä jos jäisitte meille yöksi? Nyt on jo pimeä ja kylmäkin vielä, sanoi Minni.
-No tietenkin! he huusivat yhteen ääneen ja menivät sisään.
Nyt vihdoin rankan illan päätteeksi ystävykset käpertyivät Minnin pehmoiseen sänkyyn, sulkivat silmänsä ja nukahtivat.
Kuu loistaa taivaalla ja metsän eläimet makaavat tyytyväisinä koloissaan. Sumu leviää taivaalle. Metsä nukkuu. 
